Mun ensteks mahtavin joulu!

Mulla ei ollut aavistustakaan mikä se joulu oikein on. Kaikki siitä puhu ja hössötti monta kuukautta. Siinä vaiheessa kun keittiössä alkoi tuoksua paremmalta joka päivä aloin aavistella, että sen on pakko olla jotain erityisen hyvää! JOULU OLI SIIS RUOKAA! JEE!

Sain paljon paketteja. Pörrösten väeltä sain herkkuluun, mummilta ja vaarilta uuden lelun ja mammalta sain kans luun ja herkkuja.

Tapanin päivänä pääsin koirapuistoon, jossa oli paljon uusia hajuja. Epäselväksi jäi, että kuka se Tapani oikein on, mutta hirveen kivaa mulla oli silti!

Koiravieraita ja lumisukelluksia

Hei taas enemmän ja vähemmän karvaiset ystäväni! Aika on mennyt taas siivillä ja paljon on ehtinyt tapahtua! Marraskuussa meillä oli mamman kanssa ihan hirveä kiire, kun piti järjestellä sen synttäreitä ja auttaa sitä pitämään tämä koppi mahdollisimman siistinä. Sain myös apujoukkoja tehtävääni, kun kaksi ystävääni tulivat tänne hoitoon. Aida ja Wenla ovat olleet täällä ennenkin hoidossa, olen ehkä joskus maininnutkin heistä.

Hurmasin tytöt heti erittäin charmikkaalla pepsodent hymylläni!

Aida rakastui minuun tietenkin heti.

Ulkona yhdessä käyminen oli välillä vähän hankalaa, koska tytöt ei millään meinanneet totella minua, vaikka minähän olen tietysti ainoana miehenä joukon johtaja ja täten päätän matkan suunnan.

Minä päätin monesti, että poikkeamme polulta ja sukellamme lumihankeen! 

Olen myös päässyt koirapuistoon painimaan eritoten yhden kultsitytön kanssa. Hurmaava tapaus, vaikka häviänkin sille tahalteni aina painiessa. Tietenkin minä oikeasti voittaisin kenet vaan, mutta on kiva antaa tyttöjenkin välillä voittaa.

Hyvää joulun odotusta!

Terkuin: Jasu

Koira kouluttaa ihmistä‏

Sain mun labbistovereilta jokunen kuukausi sitten hienot ohjeet ihmisten kouluttamiseen ja haluan nyt jakaa nämä hienot ohjeet kaikille muillekin nelijalkaisille!

Paikallaolo

On tärkeää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan.
Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää
liikuta siitä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo,
maanittelee ja uhkailee, yrittää lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei
kumminkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita
kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti
harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes
välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti
ja peräänantamattomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun
ihminen osaa paikallaanolon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa
taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.


Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne
tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa
sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista
ylirasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on koko
ajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on
vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa
ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja
vauhdikkaasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.


Liikkeestä maahanmeno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun
vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin hän kompastuu
jalkojensa ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää
tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.


Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on
yksinkertaisuudessaan seuraava- vauhdin ollessa kohtalainen
pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna
loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen
ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto
ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian
kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen
tupsahtaminen.


Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeää opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä
heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja
karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on
tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla
tulematta. Voi esimerkiksi rynnätä autoteille tai lasten
leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on
kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai
kalanperkuujätettä. Kun ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, ei
kiitosta saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaan kalan uimarakko
suupielestä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!


Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla
opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on
melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäs ja taas hieman
etäämmäs jne…
Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan
huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei
kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras
ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle
koiralleen.

Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma
edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen,
ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus
sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

Terkuin 

Jasu

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Moikka. Kiirettä on taas pitänyt. Olen mm. käynyt koiratoverini kanssa koirapuistossa, pomppinut ja ryöminyt lehtikasoissa, sekä hauskuuttanut (ja valitettavasti vähän myös itkettänyt) kummityttöäni. Lisäksi söin mamman vyön, koska se ei sopinut sille, meikkisiveltimet, koska mamma on luonnostaankin kaunis, purrut poikki iPhonen johdon (okei, kuusi johtoa), koska mamma oli unohtanut sen(ne) seinään ja järsinyt yhden kengänkiillotuslaatikon, koska se vain oli niin kovin herkullinen! Joku oli jättänyt sen eteisen lattialle ja löytäjä saa pitää, vai mitä?

Yksi viikonloppu olin kahden labradorinnoutajan kanssa metsäretkellä. Siellä oli tosi paljon kaikkia jänniä hajuja ja juttuja! Mutalammikko oli varsin mukava, sillä sen avulla muutuin hetkessä lähes yhtä mustaksi, kuin muutkin. Esittelin mammallekin turkkini uutta väritystä, mutta jostain syystä se ei ollut yhtään niin iloinen kuin minä. En kyl oikein ymmärrä, että miksi?

Mamma ei myöskään tykännyt siitä, että muokkasin sänkyni uuteen uskoon, vaikka siitä tuli entistä parempi. Nyt sitä voi nimittäin käyttää paitsi piilona, niin myös peittona!

Olen myös ollut niinkin kiltti poika, että olen tuonut mammalle aamupalan, jos se ei itse ole jaksanut liikauttaa kättään yltääkseen sohvalta sohvapöydällä olevalle lautaselle.

Mamma tosin oli niin kiva, että antoi mun syödä sen ihan itse!

Melkein ihan unohdin kertoa, että tällä viikolla mun isopapalla oli syntskärit, joten tehtiin mamman kanssa sille yhdessä hieno kortti, jossa pääosassa olin tietenkin MINÄ!

Lihaisia unia! T: Jasu

Nättipojan paluu!

Hei moi!

Meitsi oli tänään näyttelyssä Kirkkonummella! Ensin meillä ei ollut minulle esittäjää ja sitten kun saatiin minulle esittäjä (joka oli muuten tosi mukava ja antoi paljon nameja!) niin meillä ei enää ollut kuskia. Sitten kun saatiin kuski, niin kuultiin, että tädin "veli" tiesi kyllä paikan osoitteen, muttei siellä kuulemma mitään hallia ole. Mentiin silti sinne, missä sitä ei ollut ja siellä se oli! Siellä oli myös monta muuta kultsia ja olisin halunnut halia ja tervehtiä niitä kaikkia, mutta mamma oli tylsä, eikä antanut ihan jokaista vastaantulijaa tervehtiä.

Meikäläinen odottamassa omaa vuoroa

Harjoiteltiin ja muisteltiin vähän kehäkäyttäytymistä sen kivan esittäjä naisen kanssa ennen varsinaista kehään menoa. Muilla kehätovereilla oli hurjasti enemmän kokoa ja näköä! Niillä oli jo hirveän isot ja tuuheat ja näyttävät hännät, kun minun häntäni on vasta kasvussa. En siis päässyt osingoille palkinnoista, sillä en neljän parhaan joukkoon yltänyt, mutta aikamoisen hyvät arvostelut ja kehut sain kuitenkin!

"Hyvin kehittynyt maskuliinen pentu, erinom. mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvä pigmentti, hyvä kaula ja ylälinja, sopiva runko, tasapainoiset kulmaukset, hyvä luusto, liikkuu sivusta kauniisti, hyvällä askelmitalla, hyvät takaliikkeet, ja etuliikkeet, erinomainen karvapeite, esiintyy iloisesti."

Näyttelyn jälkeen vielä vähän poseerasin pihamaalla.

Loppupäivän olenkin viettänyt lähinnä torkkuen. Olen tosin sitä mieltä, että näin hyvästä suortuksesta meitsi ansaitsee tuplamäärä rapsuja ja haleja ja ainaskin näääääin ison luun! No edes pienen? Namuja? Antakaa nyt jotain, minulla on nälkä!

T: Nättipoika Jasu


ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kesämuisteloita

Hellurei ja hellät tunteet! Meikäpoika aikoo nyt sanoa suoraan, anteeksi pyytelemättä ja tekosyitä keksimättä miten tää homma menee. Aion tästä lähinkin kirjoittaa pääsääntöisesti vain kerran kuussa, sillä minusta nyt vain on paljon hauskempaa leikkiä ja uida ja puuhata kaikkea muuta kuin istua koneella naputtelemassa kuulumisia. Se on niin kovin tylsää ja meikäläisen tassuilla on loppujenlopuksi aika vaikea osua oikealle näppäimelle! Että niin, en siis ole tätä päiväkirjaa lopettamassa, vaikka harvakselteen päivittelenkin.

Alkulätinöitten jälkeen voidaankin palata menneeseen kesään!

Tässä ollaan rankan päivän jälkeen matkalla Espooseen, jossa yövyimme yhden yön ennen mökille lähtöä.

Mökillä olenkin viettänyt paljon aikaa, sillä siellä on tosi paljon kaikkea kivaa tekemistä! Siellä saa esimerkiksi syödä keppejä ihan niin paljon kuin huvittaa!

Pääsin myös kaivuu hommiin! Yritin suurella vaivalla kaapia vettä pois tuolta kolosta, mutta jostain syystä sitä tuli sinne aina vain lisää!

Ai miten niin en pääse sisälle!?

Täti oli sitämieltä, että minut pitää pestä ennen autoon tuloa. Vesi oli kamalan märkää!

Pääsin tänä kesänä myös ensimmäistä kertaa järvelle soutelemaan! Etenkin lumpeet oli erijänniä.

Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan lentopallo-ottelua. Olisin mieluusti halunnut osallistua peliin, mutta mamma käski pysyä katsomon puolella. Voi kuinka mälsää!

Vaikken päässytkään itse pelaamaan oli päivä sen verran rankka ja lämmin, että ottelun jälkeen oli hyvä mennä varjoon torkkumaan.

Hyvää syksyn alkua ja märkiä pusuja!

T: Jasu!

Uu-uu-ulisten uimaan!

Mamma pakotti minut tänään rannalle. Sinne oli hurjan pitkä matka kävellä, eikä minua edes huvittanut uida. Paikalla oli kuitenkin paljon muitakin koiria joiden kanssa oli kiva leikkiä ja juosta kilpaa. Päätin, että veteen en kuitenkaan mene ja varoin visusti kastelemasta edes häntääni. Vesi on kylmää ja märkää, hui kamala!

Onko vesi varmasti puhdasta!? Näyttää likaiselta minusta!

Lallattelin vain rantaviivalla "minen mee uimaan, minen mee uimaan, kalat on vetteen pissanneet!" Muita koiria se ei näyttänyt haittaavan yhtään. Ne vain juoksivat veteen kerta toisensa jälkeen keppien ja pallojen perään. Epäreilua, minäkin halusin leikkiä!

Yhtäkkiä jostakin lensi taas keppi ja sen perään oli heti sännättävä, ennen kuin kukaan muu ehtisi ensin, mutta kuinkas sitten kävikään? O'ou. Sattui pieni vahinko ja pian oli koko koira märkänä niskavilloja myöten. Miten ihmeessä siinä nyt näin kävi? Ihmeellisiä tyyppejä, kun tuolla tavalla huijasivat minut kastumaan. Ja minä hölmö menin vielä uudelleen lankaan herkkupalan toivossa!

ÄITI APUA! MÄÄ HUKUN!!!

Yhyy! Vesi on niin kylmää ja märkää...

Tovin siinä muita katseltuani uskaltauduin minäkin kuitenkin uimaan ihan kunnolla, eikä se loppujen lopuksi ehkä niin kamalaa ollutkaan, vaikka tottakai piti vähän esittää niin. Kovin kauas en kyllä uskaltanut lähteä uimaan, koska meressä oli hurjia aaltoja. Siellä oli myös isoja veneitä, joiden kyytiin olisin kovasti halunnut, mutta ne menivät niin kovaa ja niin kaukana, etten millään ehtinyt kyytiin. Lisäksi meressä oli yksi kuollut kala, mutta siihen minä en valitettavasti saanut koskea, vaikka olisin kovasti halunnut esitellä noutajan taitojani! Ihan mälsää kun kaikki kiva aina kielletään.

Mutta äiti, se on niin kamalan kaukana!

Mutta ken tietää, ehkä minusta vielä joskus tulee kunnon merikoira!?

Suolaisin terveisin,

Jasu, se uitettu rotta