Koira kouluttaa ihmistä‏

Sain mun labbistovereilta jokunen kuukausi sitten hienot ohjeet ihmisten kouluttamiseen ja haluan nyt jakaa nämä hienot ohjeet kaikille muillekin nelijalkaisille!

Paikallaolo

On tärkeää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan.
Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää
liikuta siitä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo,
maanittelee ja uhkailee, yrittää lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei
kumminkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita
kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti
harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes
välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti
ja peräänantamattomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun
ihminen osaa paikallaanolon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa
taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.


Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne
tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa
sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista
ylirasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on koko
ajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on
vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa
ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja
vauhdikkaasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.


Liikkeestä maahanmeno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun
vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin hän kompastuu
jalkojensa ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää
tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.


Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on
yksinkertaisuudessaan seuraava- vauhdin ollessa kohtalainen
pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna
loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen
ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto
ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian
kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen
tupsahtaminen.


Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeää opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä
heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja
karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on
tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla
tulematta. Voi esimerkiksi rynnätä autoteille tai lasten
leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on
kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai
kalanperkuujätettä. Kun ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, ei
kiitosta saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaan kalan uimarakko
suupielestä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!


Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla
opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on
melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäs ja taas hieman
etäämmäs jne…
Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan
huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei
kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras
ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle
koiralleen.

Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma
edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen,
ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus
sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

Terkuin 

Jasu

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Moikka. Kiirettä on taas pitänyt. Olen mm. käynyt koiratoverini kanssa koirapuistossa, pomppinut ja ryöminyt lehtikasoissa, sekä hauskuuttanut (ja valitettavasti vähän myös itkettänyt) kummityttöäni. Lisäksi söin mamman vyön, koska se ei sopinut sille, meikkisiveltimet, koska mamma on luonnostaankin kaunis, purrut poikki iPhonen johdon (okei, kuusi johtoa), koska mamma oli unohtanut sen(ne) seinään ja järsinyt yhden kengänkiillotuslaatikon, koska se vain oli niin kovin herkullinen! Joku oli jättänyt sen eteisen lattialle ja löytäjä saa pitää, vai mitä?

Yksi viikonloppu olin kahden labradorinnoutajan kanssa metsäretkellä. Siellä oli tosi paljon kaikkia jänniä hajuja ja juttuja! Mutalammikko oli varsin mukava, sillä sen avulla muutuin hetkessä lähes yhtä mustaksi, kuin muutkin. Esittelin mammallekin turkkini uutta väritystä, mutta jostain syystä se ei ollut yhtään niin iloinen kuin minä. En kyl oikein ymmärrä, että miksi?

Mamma ei myöskään tykännyt siitä, että muokkasin sänkyni uuteen uskoon, vaikka siitä tuli entistä parempi. Nyt sitä voi nimittäin käyttää paitsi piilona, niin myös peittona!

Olen myös ollut niinkin kiltti poika, että olen tuonut mammalle aamupalan, jos se ei itse ole jaksanut liikauttaa kättään yltääkseen sohvalta sohvapöydällä olevalle lautaselle.

Mamma tosin oli niin kiva, että antoi mun syödä sen ihan itse!

Melkein ihan unohdin kertoa, että tällä viikolla mun isopapalla oli syntskärit, joten tehtiin mamman kanssa sille yhdessä hieno kortti, jossa pääosassa olin tietenkin MINÄ!

Lihaisia unia! T: Jasu