Nättipojan paluu!

Hei moi!

Meitsi oli tänään näyttelyssä Kirkkonummella! Ensin meillä ei ollut minulle esittäjää ja sitten kun saatiin minulle esittäjä (joka oli muuten tosi mukava ja antoi paljon nameja!) niin meillä ei enää ollut kuskia. Sitten kun saatiin kuski, niin kuultiin, että tädin "veli" tiesi kyllä paikan osoitteen, muttei siellä kuulemma mitään hallia ole. Mentiin silti sinne, missä sitä ei ollut ja siellä se oli! Siellä oli myös monta muuta kultsia ja olisin halunnut halia ja tervehtiä niitä kaikkia, mutta mamma oli tylsä, eikä antanut ihan jokaista vastaantulijaa tervehtiä.

Meikäläinen odottamassa omaa vuoroa

Harjoiteltiin ja muisteltiin vähän kehäkäyttäytymistä sen kivan esittäjä naisen kanssa ennen varsinaista kehään menoa. Muilla kehätovereilla oli hurjasti enemmän kokoa ja näköä! Niillä oli jo hirveän isot ja tuuheat ja näyttävät hännät, kun minun häntäni on vasta kasvussa. En siis päässyt osingoille palkinnoista, sillä en neljän parhaan joukkoon yltänyt, mutta aikamoisen hyvät arvostelut ja kehut sain kuitenkin!

"Hyvin kehittynyt maskuliinen pentu, erinom. mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvä pigmentti, hyvä kaula ja ylälinja, sopiva runko, tasapainoiset kulmaukset, hyvä luusto, liikkuu sivusta kauniisti, hyvällä askelmitalla, hyvät takaliikkeet, ja etuliikkeet, erinomainen karvapeite, esiintyy iloisesti."

Näyttelyn jälkeen vielä vähän poseerasin pihamaalla.

Loppupäivän olenkin viettänyt lähinnä torkkuen. Olen tosin sitä mieltä, että näin hyvästä suortuksesta meitsi ansaitsee tuplamäärä rapsuja ja haleja ja ainaskin näääääin ison luun! No edes pienen? Namuja? Antakaa nyt jotain, minulla on nälkä!

T: Nättipoika Jasu


ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kesämuisteloita

Hellurei ja hellät tunteet! Meikäpoika aikoo nyt sanoa suoraan, anteeksi pyytelemättä ja tekosyitä keksimättä miten tää homma menee. Aion tästä lähinkin kirjoittaa pääsääntöisesti vain kerran kuussa, sillä minusta nyt vain on paljon hauskempaa leikkiä ja uida ja puuhata kaikkea muuta kuin istua koneella naputtelemassa kuulumisia. Se on niin kovin tylsää ja meikäläisen tassuilla on loppujenlopuksi aika vaikea osua oikealle näppäimelle! Että niin, en siis ole tätä päiväkirjaa lopettamassa, vaikka harvakselteen päivittelenkin.

Alkulätinöitten jälkeen voidaankin palata menneeseen kesään!

Tässä ollaan rankan päivän jälkeen matkalla Espooseen, jossa yövyimme yhden yön ennen mökille lähtöä.

Mökillä olenkin viettänyt paljon aikaa, sillä siellä on tosi paljon kaikkea kivaa tekemistä! Siellä saa esimerkiksi syödä keppejä ihan niin paljon kuin huvittaa!

Pääsin myös kaivuu hommiin! Yritin suurella vaivalla kaapia vettä pois tuolta kolosta, mutta jostain syystä sitä tuli sinne aina vain lisää!

Ai miten niin en pääse sisälle!?

Täti oli sitämieltä, että minut pitää pestä ennen autoon tuloa. Vesi oli kamalan märkää!

Pääsin tänä kesänä myös ensimmäistä kertaa järvelle soutelemaan! Etenkin lumpeet oli erijänniä.

Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan lentopallo-ottelua. Olisin mieluusti halunnut osallistua peliin, mutta mamma käski pysyä katsomon puolella. Voi kuinka mälsää!

Vaikken päässytkään itse pelaamaan oli päivä sen verran rankka ja lämmin, että ottelun jälkeen oli hyvä mennä varjoon torkkumaan.

Hyvää syksyn alkua ja märkiä pusuja!

T: Jasu!

Uusi koti, uudet kujeet

Moikka! Minä olen Likusteritien Mullet, tuttavallisesti Jasu. Kaksi päivää sitten minut erotettiin äidistä ja sisaruksista ja kannettiin kummalliseen liikkuvaan kopperoon. Ensin säikähdin kovasti ja aloin itkeä. Nämä uudet ihmiset antoivat minulle palan herkkua ja unohdin ihan kokonaan ihmetellä mihin minua oltiin viemässä.

Otin pienet torkut ihmisen lämpöisessä sylissä kun yhtäkkiä auto pysähtyi. Vai niin. Olemme siis perillä, mutta missä?  Antoivat minulle vettä, mutta ei minulla ollut yhtään jano, enkä sitä paitsi olisikaan ehtinyt juomaan, kun oli kiire tutkiskella paikkoja.


Ehdin juuri käymään lumihangessa pissalla, kun minut jo kannettiin takaisin siihen johonkin, jota ihmiset kutsuivat autoksi. Nukuin melkein koko ikuisuudelta tuntuvan matkan seilaten puolelta toiselle, kun en millään meinannut löytää hyvää asentoa.


Oli jo pimeää, kun minut kannettiin ihan vieraaseen asuntoon, jossa oli paljon uusia hajuja ja tottakai minun oli tutkittava ihan joka nurkka!  Välillä tuli vähän ikävä äitiä, mutta lopulta käperryin sängyn alle turvaan nukkumaan.


Viime päivät ovat olleet aika jänniä. Ulkona maa on mustaa ja kovaa ja pihan ulkopuolella on ihan hirveästi meteliä. Autoilla ja ihmisillä näyttää olevan ihan kamala kiire, eikä monikaan ole minua huomaavinaan, vaikka kuinka viuhtoisin häntääni. Ihan mälsää! Onneksi uudessa kodissani saa paljon haleja ja rapsutuksia.


Täällä on myös ihan hurjasti erilaisia leluja, enkä millään meinaa osata päättää millä milloinkin leikkisin. On palloa ja naruja ja kummallinen pomppiva härpäke, joka saattaa silloin tällöin pudotella pieniä herkkupaloja.

Olo on ruokailun jälkeen melko raukea, joten taidanpa käpertyä petiini pienille torkuille.

Suukkoja!
T: Jasu