Kukkapää ja kiemurakorva

Heippa!

Kävin tuossa yksi päivä parvekkeella, mutta arvatkaa mitä? Sillä aikaa sisälle oli ilmestynyt toinen pentu! Yritin komentaa sen pois, mutta mokoma ei totellut, härnäsi vain matkimalla jokaista liikettäni. Takaisin sisälle päästyäni kaveri oli taas kadonnut. Ihan kumma tyyppi!

Yksi päivä täällä kävi kylässä yksi kiva täti ja jokin mitä kutsuivat vauvaksi, mutta ei se ollut yhtään niin karvainen, kuin minä. Sillä oli päässään vain muutama hassu karva, mutta muuten se oli ihan kalju. Ei se myöskään haissut yhtään koiralle, vaan ihmisille, vaikka se liikkui neljällä jalalla. Tai no jos tarkkoja ollaan, ei se oikeastaan liikkunut paljon millään. Merkillinen otus kerta kaikkiaan. Sillekin piti aluksi vähän räksyttää, mutta ei se yhtään ottanut minua todesta. Nauroi vain! Tyyppi yritti selvästi liikkua, muttei päässyt millään eteenpäin ja lopulta minä sitten rohkenin lähemmäksi. Ei se loppujenlopuksi ollutkaan niin pelottava, kuin aluksi vaikutti.  

Viikonloppuna kävin "isovanhemmilla" kylässä. Ne oli varsin kivoja, varsinkin se tyyppi joka antoi herkkuja! Oli siellä myös sellainen kummallinen pieni ja karvainen otus, joka loikki kummasti ja oli hurjan pelottava! Yritin minä sille vähän jutellakin, mutta tyyppi oli kuin ei tajuaisi yhtään mitään. Rummutti vaan niin, että koko maa tömisi. TÖMPS! TÖMPS! TÖMPS!

Nyt pitäisi kuulemma lähteä pissalle, joten täytyy lopettaa.

Varokaa lumen alta paljastuvia ylläreitä!
T: Jasu

Uusi koti, uudet kujeet

Moikka! Minä olen Likusteritien Mullet, tuttavallisesti Jasu. Kaksi päivää sitten minut erotettiin äidistä ja sisaruksista ja kannettiin kummalliseen liikkuvaan kopperoon. Ensin säikähdin kovasti ja aloin itkeä. Nämä uudet ihmiset antoivat minulle palan herkkua ja unohdin ihan kokonaan ihmetellä mihin minua oltiin viemässä.

Otin pienet torkut ihmisen lämpöisessä sylissä kun yhtäkkiä auto pysähtyi. Vai niin. Olemme siis perillä, mutta missä?  Antoivat minulle vettä, mutta ei minulla ollut yhtään jano, enkä sitä paitsi olisikaan ehtinyt juomaan, kun oli kiire tutkiskella paikkoja.


Ehdin juuri käymään lumihangessa pissalla, kun minut jo kannettiin takaisin siihen johonkin, jota ihmiset kutsuivat autoksi. Nukuin melkein koko ikuisuudelta tuntuvan matkan seilaten puolelta toiselle, kun en millään meinannut löytää hyvää asentoa.


Oli jo pimeää, kun minut kannettiin ihan vieraaseen asuntoon, jossa oli paljon uusia hajuja ja tottakai minun oli tutkittava ihan joka nurkka!  Välillä tuli vähän ikävä äitiä, mutta lopulta käperryin sängyn alle turvaan nukkumaan.


Viime päivät ovat olleet aika jänniä. Ulkona maa on mustaa ja kovaa ja pihan ulkopuolella on ihan hirveästi meteliä. Autoilla ja ihmisillä näyttää olevan ihan kamala kiire, eikä monikaan ole minua huomaavinaan, vaikka kuinka viuhtoisin häntääni. Ihan mälsää! Onneksi uudessa kodissani saa paljon haleja ja rapsutuksia.


Täällä on myös ihan hurjasti erilaisia leluja, enkä millään meinaa osata päättää millä milloinkin leikkisin. On palloa ja naruja ja kummallinen pomppiva härpäke, joka saattaa silloin tällöin pudotella pieniä herkkupaloja.

Olo on ruokailun jälkeen melko raukea, joten taidanpa käpertyä petiini pienille torkuille.

Suukkoja!
T: Jasu