Näytetään tekstit, joissa on tunniste Omituiset otukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Omituiset otukset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. toukokuuta 2013

Jättiläiskaverini ja pari vanhaa tuttua!

Syytän taas mammaa siitä, että se on ollut mukamas niin kiireinen, ettei oo yhtän ehtinyt auttamaan mun blogin päivittämisessä! Niih! Pissasin kostoksi keskelle mattoa ja söin elloksen lahjakortit. Siitähän oppivat mokomat!

Olen myös ollut isovanhempien kanssa maalla lomailemassa! Siellä on käynyt myös monta koira ystävää ja hirmu kivaa on ollut! En malta odottaa että pääsen sinne uudestaan!



Mitä peli on poika? 
No mitä mä muka taas oon tehny?








Oon vähän pipi, niin en jassa vielä kauheesti koneella riekkua, mutta palataan taas!
Hännän hiuskutuksiin, Jasu

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Poikien kesken


Hau hau hei! Pääsin perjantaina ekaa kertaa yökylään mun koira kaverille PEETULLE! Se on ihan mahtava tyyppi, joskin sillä riittää välillä huomattavasti enemmän virtaa kuin minulla ja siinä vaiheessa minua alaa vähän hermostuttaa. Varmasti sinäkin haluaisit vähän ärähtää jos olet jättänyt yösi nukkumatta ja kuuden tunnin jatkuvan painimisen jälkeen yrittäisit vihdoin torkahtaa ja sitten toinen tulee siihen tökkimään ja kiipeilemään selkään. Siinä vaiheessa minä ainakin sanoin, että HAU ja MURH!

Suurimmaksi osaksi meillä oli kuitenkin tosi huisin hauskaa! Leikittiin ja painittiin ja käytiin yhdessä lenkillä. Peetu sai kokeilla mun vedonesto pantaakin. Eihän se siitä tykännyt yhtään ja kieltämättä saatoin olla vahingoniloinen, mutta ihan vähän vain. Kannattaa siis teidän muidenkin kävellä hihnassa nätisti, ei nimittäin ole kiva juttu sellainen panta ollenkaan. 

En millään meinannut osannut valita parhaimmistoa, joten tässä nyt jonkinlainen kolmentoista kuvan kooste 250 kuvasta. Lisää kuvia samaisesta tapaamisesta tulossa lähipäivinä. Muiskis!














Tassua hanskaan pojat!
T: Jasu

maanantai 17. joulukuuta 2012

Koiravieraita ja lumisukelluksia

Hei taas enemmän ja vähemmän karvaiset ystäväni! Aika on mennyt taas siivillä ja paljon on ehtinyt tapahtua! Marraskuussa meillä oli mamman kanssa ihan hirveä kiire, kun piti järjestellä sen synttäreitä ja auttaa sitä pitämään tämä koppi mahdollisimman siistinä. Sain myös apujoukkoja tehtävääni, kun kaksi ystävääni tulivat tänne hoitoon. Aida ja Wenla ovat olleet täällä ennenkin hoidossa, olen ehkä joskus maininnutkin heistä.

Hurmasin tytöt heti erittäin charmikkaalla pepsodent hymylläni!




Aida rakastui minuun tietenkin heti.

Ulkona yhdessä käyminen oli välillä vähän hankalaa, koska tytöt ei millään meinanneet totella minua, vaikka minähän olen tietysti ainoana miehenä joukon johtaja ja täten päätän matkan suunnan.


Minä päätin monesti, että poikkeamme polulta ja sukellamme lumihankeen! 





Olen myös päässyt koirapuistoon painimaan eritoten yhden kultsitytön kanssa. Hurmaava tapaus, vaikka häviänkin sille tahalteni aina painiessa. Tietenkin minä oikeasti voittaisin kenet vaan, mutta on kiva antaa tyttöjenkin välillä voittaa.


Hyvää joulun odotusta!

Terkuin: Jasu

perjantai 26. lokakuuta 2012

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Moikka. Kiirettä on taas pitänyt. Olen mm. käynyt koiratoverini kanssa koirapuistossa, pomppinut ja ryöminyt lehtikasoissa, sekä hauskuuttanut (ja valitettavasti vähän myös itkettänyt) kummityttöäni. Lisäksi söin mamman vyön, koska se ei sopinut sille, meikkisiveltimet, koska mamma on luonnostaankin kaunis, purrut poikki iPhonen johdon (okei, kuusi johtoa), koska mamma oli unohtanut sen(ne) seinään ja järsinyt yhden kengänkiillotuslaatikon, koska se vain oli niin kovin herkullinen! Joku oli jättänyt sen eteisen lattialle ja löytäjä saa pitää, vai mitä?


Yksi viikonloppu olin kahden labradorinnoutajan kanssa metsäretkellä. Siellä oli tosi paljon kaikkia jänniä hajuja ja juttuja! Mutalammikko oli varsin mukava, sillä sen avulla muutuin hetkessä lähes yhtä mustaksi, kuin muutkin. Esittelin mammallekin turkkini uutta väritystä, mutta jostain syystä se ei ollut yhtään niin iloinen kuin minä. En kyl oikein ymmärrä, että miksi?





Mamma ei myöskään tykännyt siitä, että muokkasin sänkyni uuteen uskoon, vaikka siitä tuli entistä parempi. Nyt sitä voi nimittäin käyttää paitsi piilona, niin myös peittona!


Olen myös ollut niinkin kiltti poika, että olen tuonut mammalle aamupalan, jos se ei itse ole jaksanut liikauttaa kättään yltääkseen sohvalta sohvapöydällä olevalle lautaselle.


Mamma tosin oli niin kiva, että antoi mun syödä sen ihan itse!

Melkein ihan unohdin kertoa, että tällä viikolla mun isopapalla oli syntskärit, joten tehtiin mamman kanssa sille yhdessä hieno kortti, jossa pääosassa olin tietenkin MINÄ!



Lihaisia unia! T: Jasu

lauantai 8. syyskuuta 2012

Nättipojan paluu!

Hei moi!

Meitsi oli tänään näyttelyssä Kirkkonummella! Ensin meillä ei ollut minulle esittäjää ja sitten kun saatiin minulle esittäjä (joka oli muuten tosi mukava ja antoi paljon nameja!) niin meillä ei enää ollut kuskia. Sitten kun saatiin kuski, niin kuultiin, että tädin "veli" tiesi kyllä paikan osoitteen, muttei siellä kuulemma mitään hallia ole. Mentiin silti sinne, missä sitä ei ollut ja siellä se oli! Siellä oli myös monta muuta kultsia ja olisin halunnut halia ja tervehtiä niitä kaikkia, mutta mamma oli tylsä, eikä antanut ihan jokaista vastaantulijaa tervehtiä.

Meikäläinen odottamassa omaa vuoroa



Harjoiteltiin ja muisteltiin vähän kehäkäyttäytymistä sen kivan esittäjä naisen kanssa ennen varsinaista kehään menoa. Muilla kehätovereilla oli hurjasti enemmän kokoa ja näköä! Niillä oli jo hirveän isot ja tuuheat ja näyttävät hännät, kun minun häntäni on vasta kasvussa. En siis päässyt osingoille palkinnoista, sillä en neljän parhaan joukkoon yltänyt, mutta aikamoisen hyvät arvostelut ja kehut sain kuitenkin!

"Hyvin kehittynyt maskuliinen pentu, erinom. mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvä pigmentti, hyvä kaula ja ylälinja, sopiva runko, tasapainoiset kulmaukset, hyvä luusto, liikkuu sivusta kauniisti, hyvällä askelmitalla, hyvät takaliikkeet, ja etuliikkeet, erinomainen karvapeite, esiintyy iloisesti."

Näyttelyn jälkeen vielä vähän poseerasin pihamaalla.










Loppupäivän olenkin viettänyt lähinnä torkkuen. Olen tosin sitä mieltä, että näin hyvästä suortuksesta meitsi ansaitsee tuplamäärä rapsuja ja haleja ja ainaskin näääääin ison luun! No edes pienen? Namuja? Antakaa nyt jotain, minulla on nälkä!

T: Nättipoika Jasu


ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Koirapuisto

Meikäpoikapa pääsikin tällä viikolla ihka ensimmäistä kertaa koirapuistoon! Siellä oli hurjan kivaa ja juostiin yhden puudelin kanssa kilpaa. Oli siellä kyllä hurjan kuumakin, mutta varjossa oli mukava loikoilla ja järsiä keppejä!




Aurinkoisin terveisin: Jasuttaja

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Maalla ja matkalla


Moikka! En ole päässyt kirjoittelemaan pitkään aikaan, koska mun mamma on vähän höntti ja hukkasi mun logon johonkin ja sitä paitsi mulla on ollut ihan hirveästi menoa ja melskettä! 

Kerroin viimeksi, että pääsiäisen vietin mökillä. Olin päättänyt varmistaa pääseväni mukaan ja hyppäsin matkakassiin, jottei minua vahingossakaan unohdeta! 


Mökillä oli paljon lunta ja tassunjälkiä jäi ihan joka paikkaan. Pongo oli kuitenkin opettanut, että ne voi lakaista piiloon havuilla! Voi kuinka nerokasta.


Mökin sisällä odotteli taas se kummallinen loikkiva otus. Se loikki hyvin äkkiä koppiinsa ja lukitsi oven perässäään, eikä yhtään halunnut tervehtiä minua. Murisi ja tömisteli vain, vaikka ihan vähän vain yritin sitä haistella. Enhän minä mitään pahaa sille halunnut, vaan kivan leikkikaverin.


Yhtenä viikonloppuna pääsin isovanhemmille hoitoon. He asuvat hyvin korkealla, joten parvekkeella oli paljon paremmat näkymät, kuin kotona. Sieltä näki ihan varmasti koko maailman! Se loikkiva otuskin asui siellä, mutta ei se edelleenkään pitänyt minusta. Ihan mälsää! Ja sitten ne väittivät että kiusaan sitä, vaikken päässyt edes samaan huoneeseen. Ihan ihme porukkaa minusta. 



Vappuna sen sijaan sain ihan uuden kaverin. Se oli ensiksi vähän pelottava, mutta lopulta meillä oli yhdessä ihan hassun hauskaa!






Minulle on tapahtunut vähän kaikkea muutakin. Käytiin muunmuassa eläinlääkärissä kahdesti. Se on oikein mukava paikka, koska sieltä saa aina nameja! Välillä siellä on myös muita koiria ja mukavia ihmisiä. Tiesivät myös kertoa, että olen oikein hyvin kehittynyt nuori noutaja ja kehuivat muutenkin kovasti. Olen kyllä kasvanutkin viime kerrasta aika huimasti ja painankin jo 15kiloa, vaikka sitä ette ehkä heti uskoisi.

Silakan makuisi pusuja!
Terkuin Jasu